"-- kielen tyyleistä puhuttaessa voidaan tarkoittaa
omintakeista, persoonallista ilmaisutapaa tai kielellisen
ilmaisun yleistä lajia.

Mainittu ero on olennainen siksi, että tyylilajin huomioon
ottaminen ei merkitse persoonallisen tyylin hävittämistä.

Kaikkia tyylilajeja, myös asiatyyliä, voi käyttää omintakeisella
tavalla. Eri asia on, että asiatyylin luonteeseen kuuluu hillitty
ilmaisu, joten siinä henkilökohtaiset tyylit vaihtelevat vähemmän
kuin esimerkiksi runoudessa.

Aiemmin tyylin peruslajeina pidettiin arkityyliä, asiatyyliä ja
juhlatyyliä. Käytännössä juhlatyyli on käynyt harvinaiseksi, ja
arki- ja asiatyyli ovat sekoittuneet toisiinsa ja toisaalta
muuttuneet monivivahteisiksi.
Lisäksi kaunokirjallisuudella on omat tyylilajinsa."

Lähde: Nykyajan kielenopas, Jukka Korpela


Tyyliä kuvaavia adjektiiveja:

tiivis, löyhä, postmoderni, mahtipontinen, kepeä,
koukeroinen, paperinmakuinen jne.

Tyylilajeja [luokittelutapoja on erilaisia, niistä lisää myöhemmin]:

romaani, sankarieepos, kertomus, novelli, lyhyt kertomus,
faabeli, myytti, satu jne.

Lähde: http://www.tritonia.fi/vanha/ov/wsoy/luku2.htm